Juuppista juu, tarkoitus olisi nyt kertoilla mistä minä ja Henni tunnentaan.
Eli eiköhän se ensi tapaaminen ollut siellä niinkin ihanassa päiväkoti Keinulassa joskus 4-5 vuotiaana. Samassa koulussahan me ei missää vaiheessa olla oltu, mutta yhteyttä ollaan pidetty!!!
Välimatkan takia me ei nähdä varmaankaan ku kerran kuussa, mutta se ei meidän ystävyyttä ole haitannut, eikä tule haittaamaan ja joka kerta kun me nähdään niin tulee keksittyä jotain aivan päätöntä ja ääntähän meistä kavereista lähtee ! Puhelimet ja muut sosiaalisenmedian ihmetykset ovat lähellä sydämiämme, kun pidämme yhteyttä tiiviisti niiden välityksellä.
Meidän elämään on parin viime vuoden aikana mahtunut vaikka mitä... iloa, naurua ja paljon hyviä hetkiä. Mutta yhtälailla niitä huonoja ja koskaan ei olla jätetty toisiamme yksin ! Aina ollaan tuettu toisiamme ja tullaan tukemaanki!
Olihan meillä tossa pari vuotta, joskus siinä maissa kun Henni muutti lopullisesti pois Pertunmaalta, hetkiä, jollon ei yhteyttä juuri pidetty, mutta asia on nyt korjattu.
Meidän elämään on parin viime vuoden aikana mahtunut vaikka mitä... iloa, naurua ja paljon hyviä hetkiä. Mutta yhtälailla niitä huonoja ja koskaan ei olla jätetty toisiamme yksin ! Aina ollaan tuettu toisiamme ja tullaan tukemaanki!
Olihan meillä tossa pari vuotta, joskus siinä maissa kun Henni muutti lopullisesti pois Pertunmaalta, hetkiä, jollon ei yhteyttä juuri pidetty, mutta asia on nyt korjattu.
Siitähän tämä idea yhteiseen blogiikin lähti, hyvästä hetkestä tarkemmin pikkujouluistamme, joita vietimme ystävämme Iidan luona Helsingissä. Minulla ja Hennillä oli siis pitkänä haaveena blogin kirjoitus niinpä päätimme ruveta yhdessä kirjoittamaan.
Tässä vielä kuvaa viime (uudelta) vuodelta, kun molemmilla oli vielä ihanat hiukset, joita rakastimme :--)
Sari ja Henni kuittaa !
Tässä vielä kuvaa viime (uudelta) vuodelta, kun molemmilla oli vielä ihanat hiukset, joita rakastimme :--)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti